Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Nutula. Töntteri. Nutikka. Kökötti. Nutu. Muumi. Ja kymmeniä muita sekä intiaaninimi Valkoinen Sammakko.

Joululomalla Lappeenrannassa Valkoinen Sammakko pääsi oikein tositoimiin, sillä siellä kaukana Suomen rajan tuntumassahan oli jopa talvi! Voi sitä iloa, kun pääsi loikkimaan pakkaslumeen. Ei iloa ilman kärsimystä, sillä herkkähipiäisen kaupunkilaispojan tassut ei ollu tottuneet lumeen, joten hätähän siitä tuli. Tosin ei Nuutille, se nyt ei edes huomannut, että töppöset vuoti verta, mutta mamma oli kyllä vähän hädissään. No eipä ne pahasti kuitenkaan menneet verille, vaikka pelästyinkin. Oli se jäinen lumi vaan vähän turhan tymäkkää tavaraa kokemattomille kintuille. Pienet rasvaukset ja taas oltiin valmiina uuteen nousuun.

Todiste valkoisesta aineesta, jota lumeksi kutsutaan

Viikko oltiin yhteensä reissussa. Lähdettiin maanantaina ennen jouluaattoa mun kotiseudulleni ja joulupäivänä ajettiin toiseen paikkaan kestitykseen. Hyvin meni matkat Nuutin kanssa, vaikka autossa oloa tuli parhaimmillaan melkeen neljä tuntia päivässä. Muutenkin Nuutti tuntuu rauhoittuneen eikä ole koko ajan hyperaktiivisessa tilassa. Yöt nukuttiin hienosti eikä enää tarvii jokasen rasahduksen takia nousta katsomaan, että kuka se siellä nyt käppäilee. Ehkä se tosiaan on vähän aikuistunut...voiii, meidän pieni poika :D

Nuutillahan oli joulupäivänä uusi kaverikin ekassa kyläilypaikassa. Sisko miehineen otti borderterrierin pennun ja hieman epäilevällä mielellä odotin, että miten homma saadaan handlattua niin, ettei Nuutti jyrää palleroa alleen. Noh, ensitapaaminen oli varmasti ikimuistoinen, sillä pikkukinkku lähti vetään satasta pakoon Nuutti perässä. Nuuttihan ei turhia kursaile vaan menee suoraan asiaan. Oma moka tietty, ois voinu vähän hillitä menoa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin silti, sillä kolmen päivän aikana niistä ehti tulla oikeen hyvät ystävät ja epäilen vahvasti, että Nuutilta tulee menemään vielä herne nenään, sen verran aktiivisen oloinen jötikkä tuntui olevan. Alla siskon ottama kuva koirista, pukki kun toi uuden kameran vasta Lappeenrantaan.

Kökötti ja Aida

MUN!

Ja sitten on ihan pakko laittaa vertailun vuoksi kaksi kuvaa. Ehkä pikkukinkku onkin kaukaista sukua isokinkulle!

Hei, mä lennän...

...ja mä kans!

Piti vielä uuden vuoden kunniaksi vähän uudistaa blogin ulkoasua. Talvesta kun ei ole paljon tietoa, niin pysytään kesätunnelmissa. Kai sekin sieltä joskus vielä tulee, vaikka mielellään talvi välissä olisikin. Jokatapauksessa...

...Hyvää uutta vuotta 2009 kaikille karvakoiville! :)

Kaamos

Hiljaiseloa piteleepi. Ja kamerakin pannahinen hajos, joten ei oo mahdollisuuksia ottaa edes uusia kuvia Nuutista, paitsi mahtavalla puhelimen kameralla. Ehkä pukki tuo uuden kameran joululahjaksi, jotta voi taas alkaa räpsiä Nuutista kuvaa oikeen urakalla. Toivomuslistalla ainakin on. Saa nähdä onko sitä tullu oltua kiltisti.

Lunta on ripotellu mukavasti parin päivän sisällä, mutta ei tuo vielä pakkasen puolelle yllä, joten kai tässä odotellaan, koska se vähäkin sulaa pois. Sinänsä sattui hyvään saumaan lumet, kun Nuutilla on molemmissa takatassuissa hiertymät/punotus/tulehdus. Niitä ollaan nyt rasvailtu parin päivän ajan ahkerasti ja alkaa näyttää jo paremmalta. Eiköhän se siitä jouluksi parane, niin pääsee Nuuttikin temmeltään metikköön. Ollaan koitettu ottaa vähän rauhallisemmin, mutta sano se nyt koiralle, jolla virtaa tuntuu piisaavaan vaikka viideltä aamulla.

Oltiin koirapuistossa edellisviikolla ja sinne tupsahti kunnon läjä karvakavereita. No hyvin sujui ja Nuutille löytyi ihan suosikkikamu sieltä. Sellanen hillittömän kokoinen irlanninsusikoiran "pentu", joka painoi "vaan" 60 kg. Oli sillä kuulemma ikää jo 8kk. Nuutti pystyi seisomaan sen mahan alla ja oli se leikki vähän koomisen näköistä, kun se pentu koitti huiskia Nuuttia niillä lapion kokosilla tassuilla. Nuutti ketteränä poikana väisti aina jonnekin kainaloon tai takareiden alle.

Kaverin amerikan akitan kanssakin käytiin leikkimässä viikonloppuna. Sekin on vasta pentu ja oli jännä huomata miten Nuutti komenteli sitä koko ajan. Ikinä se ei oo kenellekään toiselle koiralle pitäny sellasta örinää. No tämä koira oli sellasta röyhkeempää sorttia, joten kai Nuutti meinas, että tuo tyttö on parasta pistää aisoihin heti. En tosin tiedä miten se onnistui, kun painoa oli kaksi kertaa enemmän kuin Nuutilla. No hyvin niillä homma näytti toimivan, toivottavasti nähdään pian uudelleen.

Täällä meillä päin on jonkun verran vehnäterriereitä, lähes kaikki uroksia. Kaksi eri omistajaa on tullut vastaan, joiden kanssa ollaan vaihdettu pari sanaa. Aikamoisia räyhäroopeja tuntuu olevan ja molemmat on sanoneet, että odota vaan kun se(Nuutti) tulee parin vuoden ikään, niin johan alkaa pullistelu. Mietin kyllä, että onko muka mahdotonta tehdä asialle mitään...en kyllä ihan allekirjoittaisi. Ainakin yritän.

Vielä toistaiseksi Nuutti rakastaa kaikkia, paitsi isot, haukkuvat tyypit täytyy kiertää kaukaa. Nuutti ei tunnu vielä ymmärtävän toisen aggressiivisuudesta mitään vaan haukkuminen on sen mielestä yhtä kuin: "jee, kivaa leikitään vaan!". Pienet koirat on erityisessä suosiossa, mutta suuretkin on okei alkujännityksen jälkeen, jos selviää, että ne onkin ihan kilttejä.

Pistetään alle vielä pari tämän päivän kuvaa pihalta... ja mukavaa joulun odotusta kaikille! :)

Joo, anna mulle...just tänne näin


Joko saa ottaa....nytkö....nyt....nyt...nyyyyt....anna jo!

Patukkajäbä

Joku tulee!