Takaisin luontoon

No onko vähän blogin päivittäminen taas jäänyt? -No on! On se silti mielessä ihan päivittäin, mutta odottelen ehkä turhan kauan fiilistä kirjottaa. Eihän sitä nyt tarvii mitään himopitkiä postauksia laittaa. Ehkä muutenkin olis parempi kirjottaa lyhyemmin ja useammin. Yritetään pistää korvan taakse...

Ollaan Nuutin kanssa kahdestaan kyläilemässä vanhempien luona. Käytiin sunnuntaina Haltialan metsissä samoilemassa koko perheen voimin ja oli niin mukavaa, että mulle tuli hirveä hinku maalle. Mikään ei ole koiran kanssa niin kivaa, kun painella puskia pitkin. Erityisen kivaa siitä tekee tietysti se, kun huomaa miten Nuutti nauttii siitä, kun saa hyppiä kaatuneiden puiden yli, riepotella keppejä, nuuhkia vähän peuran paskoota ja painella pää kolmantena jalkana.

Äsken tultiin juuri lähimetsästä takas. Löytyi vielä pari suppilovahveroakin, vaikka aika madonsyömiä suurin osa jo olikin. Saaliista viis, mukavaa oli kuitenkin. Alla olevat kuvat Haltialasta.

Etsi kuvasta pylly

JEP, se oli mun peba!

Lauantaina oltin Hyvinkäällä Vehnä- ja kerrynterriereiden erikoisnäyttelyssä. Sieltä ei ole kuvia, kun en jaksanu ottaa kameraa mukaan. Hulinaa riitti, Nuutti ei meinannu pysyä nahoissaan, kun oli niin paljon samannäköistä koiraa ympärillä. Pitää harjotella vähän kyllä vielä ihmispaljoudessa olemista. Ehkä se on sit vaan mentävä käveleen Helsingin keskustaan...tai ylipäätänsä jonnekin tapahtumaan. Pikkasen tuntuu poika ressaavan, jos on menoa ja meininkiä. Kehä meni niin ja näin. Punanen nauha sieltä tuli, mutta kuten odottaa saattoikin, sammakkojaloista tuli noottia. Ei se muutenkaan niin nätisti mennyt, kun jossain aikaisemassa näyttelyssä, mutta sehän on mun moka. Noh, nyt pidetään taukoa ja annetaan koiran kasvaa, katsotaan mihin jalat kehittyy, ja jos ei kehity, niin ei siinäkään sit mitään. Joku kiva harrastus ois nasta saada... ehdotuksia otetaan vastaan. Ehkä tollanen toimeliaampi ois muutenkin Nuutin mieleen enemmän, joku missä vois vaikka nenua käyttää. Pittää miettiä.

Oli aamulla taas mukava herätys, kun vanhemmat lähti töihin puol seiska ja itse nukuin vielä. Nuutti kuvitteli itsestään taas liikoja ja hyppäs suoraan mahan päälle, ilmeisesti aikeenaan saada emäntä liikkeelle myös. Ihan kiva herätys, mutta en mä vielä siihen aikaan jaksanu nousta. Puol ysiltä annoin sit luvan tulla uudestaan ja sekunnissa oli sänky koiraa täynnä. Aika ovela kaveri kyllä muutenkin. Isä oli kuulemma noussu joskus yöllä ylös, käynyt kai vessassa. Sillä aikaa tä ninja oli hiipiny niiden sänkyyn, ja kun isukki palas takas, niin eikös Nuutti maannu levällään patjalla. Ei mikään turha jätkä.

Kotona sillä on monta lempinukkumapaikkaa, niistäkin vois joskus ottaa kuvia. Annettiin Nuutille oma tyyny, kun se tuntuu tykkäävän nojailla kaikkeen. Hyvin on otettu vastaan.

Isoakin poikaa joskus väsyttää

Ja muakin sen verran, että painelen seuraavaks kahville.

Sukulaisjuhlat

Piti pitkästä aikaa ottaa oikein päiväunet, kun on ollut vähän hulinaa koko viikonloppu. Sisko miehineen kävi yökylässä lauantaina ja tänään lähtivät takaisin kotiinpäin, kun me taas suunnistettiin koko joukko Vihtiin pentutapaamiseen.

Nuutti oli väsynyt jo valmiiksi, kun se koko eilisillan ja päivän riekkui muiden mukana. Pitäähän siitä nyt ottaa kaikki ilo irti, kun kerrankin on niin paljon käsiä antamassa huomiota. Nuutissa ei ole ainakaan sivussaseuraajan vikaa, pakko olla keskipisteenä koko ajan, jos siihen vaan annetaan mahdollisuus. Koirien leikkeihin tungetaan mukaan, ja jos ei muuten pääse, niin sit mennään vaikka väkisin.

Äkkiäkös se väsymys karisi, kun paikalla oli niin paljon naisia. Ei kun tassua toisen eteen ja menoks. Puolitoista tuntia yhtäjaksosta juoksua...no nyt on niin väsynyttä poikaa, että ruuan jälkeen ei oo muu maittanut kun uni. Paikalla oli kolme Nuutin sisarusta, molemmat vanhemmat, täti, mummo ja yksi ei-sukulainen vehnäterrieri ja kaksi muuta mukavaa koiraa, josta toinen oli vasta pieni kun mikä.

Hattu vinossa ja tädillä tärähtänyt ilme

Eipä ole tämmösessä vehnähärdellissä aikasemmin oltu, Nuutti nautti selkeästi olostaan ja huudotkin kaikui välillä kuuroille korville, kun piti painaa vaan niin kovaa vauhtia eteenpäin ettei tipu messistä.

Koiraa koolla. Toinen vasemmalta Nuutti ja ruskeassa pannassa isukki Elvis


Sisko (luulen niin) ja Nuutti


Veikkaisin että sisko Peppi, Nuutti "vanha kouluratsu" ja talonvahti Luna

Tänään oli mukava syksyinen ilma, mutta viime viikolla on muuten ollut aika sateista. Ja sehän tarkoittaa sitä, että me ollaan testattu Nuutin kurapukua. Ei ehkä voi sanoa, että Nuutti rakastaisi sitä hetkeä, kun sen kaapista kaivan esille, mutta kun homma (tai Nuutti) on paketissa, niin ei se menoa näytä haittaavan. Ja paras puoli siinä on ehkä se, että kun on kuratamineet päällä, niin niissä lätäköissä voi hyppiä ja läiskytellä! Luulin, että se on pikkulasten hommaa, kun puetaan kurahousut ja saappaat jalkaan, mutta näyttää se pätevän koirillakin.

Ilman pukua Nuutti ei kastele edes tassujaan tai mene lammikoiden lähelle, mutta puku päällä painellaan rehvakkaasti läpi lammikon juosten. Sen lisäksi siinä on kiva nostella tassuja ja roiskia vettä. Vähän voi ruopsastakin ja sitten pompataan liikkeelle niin, että mummokin kastuis, jos ohi kävelis.

Kuvia tästä tapahtumasta ei vielä ole, mutta ehkä tämä syksy ei ole ihan vielä ohi... ennemminkin lammikoita luvassa vielä seuraavat kaksi kuukautta. Voi olla, että ilo laantuu ennen kun lammikot loppuu.

Käytiin kaverin kanssa kirpparilla viikko sitten. Sieltä tarttui mukaan euron pehmolelu Nuutille. Ei se kovin kestävää tavaraa ollut, toinen korva lähti irti jo samana iltana. Tällä hetkellä lelulla ei oo silmiä, pyrstökin on jo parsittu pariin otteeseen, mutta oli se hintansa väärtti! Ihan Nuutin suosikki ainakin.

Nelli nukkui pois

? - 29.9.2008

Ei yllättäin, äkkiä kuitenkin,
hiljeni sydän rakkahin.
Jäi vain suru ja kaipuu sanaton,
mut tiedämme,
sun hyvä olla on.

-Tuntematon