Sukulaisjuhlat

Piti pitkästä aikaa ottaa oikein päiväunet, kun on ollut vähän hulinaa koko viikonloppu. Sisko miehineen kävi yökylässä lauantaina ja tänään lähtivät takaisin kotiinpäin, kun me taas suunnistettiin koko joukko Vihtiin pentutapaamiseen.

Nuutti oli väsynyt jo valmiiksi, kun se koko eilisillan ja päivän riekkui muiden mukana. Pitäähän siitä nyt ottaa kaikki ilo irti, kun kerrankin on niin paljon käsiä antamassa huomiota. Nuutissa ei ole ainakaan sivussaseuraajan vikaa, pakko olla keskipisteenä koko ajan, jos siihen vaan annetaan mahdollisuus. Koirien leikkeihin tungetaan mukaan, ja jos ei muuten pääse, niin sit mennään vaikka väkisin.

Äkkiäkös se väsymys karisi, kun paikalla oli niin paljon naisia. Ei kun tassua toisen eteen ja menoks. Puolitoista tuntia yhtäjaksosta juoksua...no nyt on niin väsynyttä poikaa, että ruuan jälkeen ei oo muu maittanut kun uni. Paikalla oli kolme Nuutin sisarusta, molemmat vanhemmat, täti, mummo ja yksi ei-sukulainen vehnäterrieri ja kaksi muuta mukavaa koiraa, josta toinen oli vasta pieni kun mikä.

Hattu vinossa ja tädillä tärähtänyt ilme

Eipä ole tämmösessä vehnähärdellissä aikasemmin oltu, Nuutti nautti selkeästi olostaan ja huudotkin kaikui välillä kuuroille korville, kun piti painaa vaan niin kovaa vauhtia eteenpäin ettei tipu messistä.

Koiraa koolla. Toinen vasemmalta Nuutti ja ruskeassa pannassa isukki Elvis


Sisko (luulen niin) ja Nuutti


Veikkaisin että sisko Peppi, Nuutti "vanha kouluratsu" ja talonvahti Luna

Tänään oli mukava syksyinen ilma, mutta viime viikolla on muuten ollut aika sateista. Ja sehän tarkoittaa sitä, että me ollaan testattu Nuutin kurapukua. Ei ehkä voi sanoa, että Nuutti rakastaisi sitä hetkeä, kun sen kaapista kaivan esille, mutta kun homma (tai Nuutti) on paketissa, niin ei se menoa näytä haittaavan. Ja paras puoli siinä on ehkä se, että kun on kuratamineet päällä, niin niissä lätäköissä voi hyppiä ja läiskytellä! Luulin, että se on pikkulasten hommaa, kun puetaan kurahousut ja saappaat jalkaan, mutta näyttää se pätevän koirillakin.

Ilman pukua Nuutti ei kastele edes tassujaan tai mene lammikoiden lähelle, mutta puku päällä painellaan rehvakkaasti läpi lammikon juosten. Sen lisäksi siinä on kiva nostella tassuja ja roiskia vettä. Vähän voi ruopsastakin ja sitten pompataan liikkeelle niin, että mummokin kastuis, jos ohi kävelis.

Kuvia tästä tapahtumasta ei vielä ole, mutta ehkä tämä syksy ei ole ihan vielä ohi... ennemminkin lammikoita luvassa vielä seuraavat kaksi kuukautta. Voi olla, että ilo laantuu ennen kun lammikot loppuu.

Käytiin kaverin kanssa kirpparilla viikko sitten. Sieltä tarttui mukaan euron pehmolelu Nuutille. Ei se kovin kestävää tavaraa ollut, toinen korva lähti irti jo samana iltana. Tällä hetkellä lelulla ei oo silmiä, pyrstökin on jo parsittu pariin otteeseen, mutta oli se hintansa väärtti! Ihan Nuutin suosikki ainakin.