Hillittyä menoa

Tulihan se kevät, kuten aikaisemmassa (kuukausi sitten) merkinnässä jo ennustelinkin. Toivottavasti on myös pysyvää laatua, ei mitään sadekelejä enää kiitos. Tai ainakin lämmintä sadetta, jos on pakko sataa.

Täällä ollaan voitu paksusti, ja kuten yllä jo lukeekin, meno on ollut aika hillittyä. Nuutti onnistui jostain saamaan syylän varpaiden väliin tai niin eläinlääkäritäti oli ainakin sanonut, että se syylä on. Antibioottikuuri ja syylä tippui omia aikojaan pois. Juuri ennen pääsiäistä tassu oli arka ja sinne rupesi muodostumaan omituisen näköisiä valkoisia rakkuloita, niin pistin miehen kuskaamaan Nuutin lekurille, kun itse olin töissä. Kyllähän ne sillä antibioottikuurilla lähti ja tassujen väliä on täytynyt pestä jollain erikoisshampoolla. Vaikka tassu olikin arka, niin ei se Nuutin menoa hirveästi haitannut. Oltiin pääsiäiseksi vuokrattu alkeellinen mökki, jonne mentiin kolmistaan viettään retkielämää. Nuutin mielestä se ei ehkä ollut kovinkaan alkeellinen, koska jäbä vaihtoi sänkyä kun mustalainen hevosta. No oli siellä kuusi paikkaa, niin kaikki mahdolliset piti testata.

Itse kun lähdit yöllä pilkkopimeässä ulkohuussiin suunnistaan, niin takas tullessa joku oli vallannut sen lämpimän kohdan pedistä. Ei mikään turha jätkä.

Tä on ainakin viiden tähden hotelli

Pääasiassa retkeiltiin tuolla mökillä ja rämmittiin metsissä. Oli kyllä tosi kivaa vaihtelua kaupunkielämään. On siinä vaan jotain hohtoa, kun vesikin pitää hakea muualta ja ruuan laittaminenkin ei ole ihan sitä peruskauraa. Nuutti tykkäs ainakin painella metsässä ja aika komeasti tallusti pitkospuita pitkin. Kuvia ei reissulta ole kauheasti, kun kamerassa oli joku ihme säätö jääny päälle ja lähes kaikki kuvat oli jotenkin rakeisia. Alla kuitenkin yksi mätäskuva metsässä. Salamavalo tekee kyllä tepposet, ei siellä ihan noin hehkeetä ollu...


Viime viikonloppuna oltiin Nuutin kaveria Vihmaa kannustamssa Sipoon koiranäyttelyssä. Ulkonäyttely kun oli, niin otin Nuutin mukaan. Nuutilla on vähän kehittelemistä tossa odottelussa, meinaa jäpikkä hermostua, jos joutuu oleen kauan paikoillaan. Hyvää harjoitusta istuskella ja vaan katsoa muita koiria, ei me siellä kuitenkaan niin kauaa oltu. Ja loppupeleissä tosi nätisti Nuutti odottelikin.

Yritä vaan, tätä reppua et kyllä vie...

Aika hienohelma (tai lellitty) kun pitää peffan alla olla oikeen pyyhe... Viime yönä olikin pyyhkeelle käyttöä, kun heräsin kolmelta yöllä siihen, että nuutti vikisi. No ei se öisin turhaan vikise, joten vein sen ulos ja ruikelothan sieltä tuli. Seuraavan kerran heräsin viiden aikaan, pääsi pojalta oksennus. Eikun siivoamaan. Aamulla kun nousin puol seiska (jostain käsittämättömästä syystä lauantai-aamuna), niin olkkari oli noin niinku suoraan sanottuna paskottu eli ripuloitu täyteen. Viidet eri läjät ympäri huonetta. Onneks ei ollut sentään astunut niihin. Pistin saman tien maton rullalla ja roskiin, koska sinne se oli muutenkin menossa.

Tänään on ollu vähän hiljasta, Nuutilla vähän mieli maassa ja muutenkin vaan nukuttu. Kävin ostamassa sille kermaviiliä ja piimää, mutta kumpikaan ei kelvannut. Ruokaa en ole edes tarjonnut. Mutta ehkä se tästä taas lähtee. On muuten Nuutin ensimmäiset ripulit, joten ehkä tässä vois vetää vaikka rastin seinään :D

Ja ehkä tähän on hyvä lopettaa...

Kevät tuulahduksia

Nyt sen voi jo kuulla. Sieltä se tulla rynnistää, hillitöntä vauhtia, rapa roiskuu ja linnut laulaa. Kevät.

On sitä odotettukin. Ja vaikka ne lenkkipesut täytyy suorittaa joka ulkoilun jälkeen, niin ei se haittaa. Kevään kunniaksi (tai ehkä ihan muuten vaan) Aida-neiti kävi moikkaamassa Nuuttia viime perjantaina. Vierailu kesti reippaat 5h ja siitä ajasta parrasta nykimistä, hansikkaan vetämistä, kilpajuoksua, takaa-ajoa ym. mukavaa oli melkeen sama määrä. No, Nuutti nukkui aika reippaasti seuraavankin päivän, ei edes ruoka maistunut, joten aika tönköks taisi perjantai-hipat vetää.

Keväthurmos

Rynnivä sammakko

Loikkiva sammakko

Kiitos kuvista kuuluu Aikkulin isännälle. Meikän kameralla ei tällasia lähiotoksia saa.

Mulla alkaa huomenna kokopäivätyöt, saa nähdä mitä Nuutikka meinaa siitä. Isäntä on sentään vielä kotona varmaan kesäkuun alkuun asti ainakin, mutta mun aika vähenee Nuutin kanssa huomattavasti. Sen lisäksi kahtena iltana on vielä iltakouluakin, joten saa nähdä mitä poitsu meinaa. Nuutti hakee aika paljon huomiota, jos sitä sille vaan antaa. En tiiä mahtaako kritisoida jotenkin sitä etten olekaan enää kotona niin paljon kun aikasemmin. Aamut se onneks kuitenkin nukkuu, joten ehkä se päivä ei niin pitkältä sit tunnu. Saa nähdä kuin käy...

Saisko vähän rakkautta?

Täytyy pistää huusholli kuntoon, kun ennen viikonloppua ei taas kerkee siivota mitään. Kevättä kaikille, alla vielä muutamia kuvia viime viikonlopusta!

Täältäkö se tuoksu tuli?

Hei, älä vielä hyydy!

Elossa ollaan...

...vaikka vähän heikkoa välillä tuntui tekevänkin. Onnistuin jostain saamaan vesirokon ja sitä sairastettiin aktiivisesti ja vähemmän aktiivisesti pari viikkoa. Mulla tosin kävi varmaan aikamoinen tuuri, sillä se tuli yllättävän lievänä. Ainakin verrattuna siihen minkälaisia kauhutarinoita kuulin siitä minkälainen vesirokko voi olla, jos sen aikuisena saa. No, onpa sekin sitten sairastettu.

Nuutin hoito oli aika pitkälti isännän harteilla ja hyvin niillä tuntui menevänkin, mutta kyllä mua jäyti se, ettei itse päässyt lenkille. Ehkä se ei ole ihan aina niin kivaa lähteä sinne ulos koiran kanssa, mutta useimmiten kuitenkin. Ja kotona sairastaminen ylipäätänsä nyt vaan on ahterista.

Täällä odotellaan jo kevättä, vaikka toisaalta se tarkottaa kurakeliä ja alituista pesemistä lenkin päätteeksi. Nuutillakin on jo kevättä rinnassa, ainakin jos kattoo sitä millä innolla se haluisi tehdä tuttavuutta lähikatujen tyttökoirien kanssa. Ja selkeästi pientä miehistymistä havaittavissa, koska samanikäisen portugalinvesikoiran kanssa meni jo vähän sukset ristiin. Vesikoira koitti väistellä Nuutin uhoamiselkeitä, mutta siitäkös Nuutti innostui. Kai se ajatteli, että älä siinä mamoile, vaan tuu nyt ottaan matsia niin katotaan kumpi on kovempi kaveri.

Kaipa se aika koittaa pian kun ei urosten kanssa enää passaa leikkiä, mutta eipä se nyt menoa haittaa. Onhan noita tyttöystäviäkin jo kertynyt aika monta :)

Alla ihastus-vihastus. Nuutti ei taida ihan aina jaksaa tän pikku-neidin innokkuutta.

Ihan pakko leikkiä aina siihen asti kunnes happi ei enää kulje

Aikkuli on muotitietoinen: kieli samaa väriä kun peitto

Aidaa ollaan tosiaan käyty jo kolmeen otteeseen kattomassa sitten viimeisimmän merkinnän. Kyllä ne pennut vaan kasvaa nopeasti! Nuutti ei aina ihan tunnu jaksavan sitä intoa millä Aida roikkuu parrassa kiinni, mutta ei se vielä ole sille vastaankaan sanonut vaan kärsivällisesti antaa repiä tai väistelee. Jos ollaan kylässä Aidan kotona, niin jossain vaiheessa Nuutti rupeaa vilkuileen mua, että voitaisko hei mennä jo. Ehkä ne leikitkin siitä vähän kehittyy parran nykimisestä juoksemiseksi ja painiksi, kun vähän ikää tulee lisää.

Nnnggh...tänne se hanska

Jos mä tästä hitaasti....ehkä se ei ehdi tulla perään...

Kotona ollaan muuten oltu, ei ainakaan mitään maata mullistavaa ole tapahtunut. Koirakavereita on käyty vähän moikkaamassa ja niiden kanssa leikkimässä. Vähän olen Nuutille opettanut perusjuttujen lisäksi jotain sivullemenoa ja seuraamista ja aika nopea poika se onkin hoksaamaan uudet jutut. Tulee vaan jännä piirre esille, jos vertaa esim. palveluskoiriin, että vaikka vehnäterrierille jonkun asian opetatkin (jonka se oivaltaa) niin silti seuraavalla kerralla täytyy luikerrella, että "tarviiko tätä nyt näin tarkalleen tehdä, eikö se riitä, vaikka tästä vähän oikasen...". Ja eihän se riitä. Eli ainakin itse olen huomannut sen, että aika tarkkana täytyy olla, koska aika helposti Nuutti yrittää vetää jo oppimansa asian ihan plörinäksi. Ehkä se onkin juuri se perusjuttu mikä vehnäterrierissä ylipäätänsä viehättää, että se ei ole kovin totinen kaveri. Mikä tulee tietysti ilmi monissa positiivissakin asioissa eikä vain siinä, että se yrittää aina vedättää. Ja onhan silläkin huumorintajuttomat päivänsä, mutta useimmiten se on kuitenkin aina valmis hauskanpitoon (vaikka omistaja ei olisikaan...).

Ja näinhän ei saa tehdä, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Nuutti tsekkailee keittiön tuolilta aina etupihan menoja. Välillä se pyytää, että voisko tulla taas katsomaan, mutta joka kerta en anna. En ole ainakaan vielä huomannut, että Nuutti yrittäis millään muotoa nousta omalta paikaltaan henkisesti korkeammalle pallille,vaikka se näin käytännössä sitä tekeekin :D Pitää muuttaa tapoja, jos havaittavissa on egon nousemista.

Poikien aamuhetki

Alla vielä muutamia sekalaisia kuvia, kotona otettu inspiroivina hetkinä :P

Suihkun jälkeen. Tukka hyvin, kaikki hyvin

Hitto, kun eivät anna mulle muuta ruokaa

Citykani

Sammuta valo, väsyttää vielä!

Se on sit moro!

Kuka pelkää Jetiä?

Päivitystahdiksi on näköjään muotoutunut se kuukausi, mutta mitäpä erikoista sitä nyt koiran elämässä tapahtuisi, jotta siitä välttämättä tarvitsisi kertoilla joka viikko. Alunperin kun lähdin blogia pitämään, niin ajattelin, että ehkä sitä tulisi kirjotettua omiakin juttuja, mutta ei se tunnu kovin luontevalta. Toisaalta, jos tekisi mieli kertoa omasta elämästä tai omia mielipiteitä asioista, niin ehkä en tekisi sitä omalla nimellä ja naamalla. Tai vaikea sanoa. Kirjoittaminen on aikaisemmin ollut ehkä yksi parhaista ilmaisumuodoistani, mutta nykyään on kyllä helpompaa ja ehdottomasti mukavampaa jutustella tärkeät asiat kasvotusten eikä internetin ihmeellisessä maailmassa, jossa hilluu ties minkälaista populaa.

No siinä oli se henkilökohtainen osuus ja sitten Nuuttiin :D

Onhan tässä tapahtunut ties mitä, vaikka juuri sanoin ettei sitä kerrottavaa niin hirveästi ole. Aida-koiraa käytiin katsomassa jo toiseen kertaan kotikonnuilla viikkoja sitten. Homma näytti pelittän jo pelottavan hyvin. Seuraavaksi kun mennään, niin voisi olettaa, että vauhti on jo paljon hurjempaa. Ehkä jo ensi viikonloppuna. Vinkkinä vaan siskollekin.

Ai, haluut pussata vai, no tos on kieli!

Turha kerjätä, mä tykkään vähän isommista tytöistä

Oo ny hetki paikallas...ihme duracell

Niin, eli tuli todetuksi vieraillessa Aida-neidin luona, että Nuutilla on ainakin pitkät hermot, jos tarve vaatii. Oli meinaan pikkasen yli-innokas sintti. Hyvä vaan, että tulee erilaisia koiria ja kokemuksia, ei noin pienen pennun kanssa ole vielä leikittykään.

Viikko sitten oltiin Nuutin kanssa Pyhtäällä mökkeilemässä kaveripariskunnan kanssa. Mukana oli tietysti Nuutin suuri rakastettu Vihma ja meno oli metsässä riemukasta. Hulppeat oli puitteet, saunottiin päivittäin, ulkoiltiin ja luolamies teki kirveellä avannon jäähän. Siellä myös käytiin. Alla todiste.

Lopuksi urheat pedot ajoi luolamiehen puuhun

Palkinnoksi urhoollisesta suorituksesta pureskeltiin luuta sulassa sovussa

Ja lopuksi otsikon viittaamaan Jeti-asiaan. Kävipä tuossa yksi luminen, nuoskainen päivä niin, että oltiin Nuutin ja Vihman kanssa iltalenkillä. Mentiin vähän pitemmän kaavan mukaan ja käytiin koirapuistoilemassakin. Oikaistiin lähteisten nurmikenttien halki ja seurauksena oli tämä...

Yeap, oon muuten aika kova jäbä

Mikä silmä? Näkö? Mihin sitä tarvitaan?
Hyvin kulkee, ku rynnii eteenpäin vaan!

Lumimyyräilyn ja tulevan vessaremontin sekä Nuutin pesemisen helpottamiseksi vedin siltä sit "vähän" karvoja pois. Että se on silee! (ja punanen!)

Kaltoinkohdeltu, antakee sääliä!