Neropatti

Lupasin itselleni, että teen joka aamu muutaman tunnin tehtäviä, jotka liittyvät opiskeluihini ja sen jälkeen loppupäivä on vapaata...ja nyt se on! Aamun urakka on siis ohi ja päätin, että olisi ehkä aika taas raapustaa vähän tekstiä tännekin.

Ajattelin, että voisi laittaa ylös jotain pieniä yksityiskohtia Nuutista ja sen tavoista. Eilen viimeeksi naurettiin taas sitä, kun Nuutilla on tapana istua kaiken päällä. Ei siinä muuten mitään, mutta se näyttää joltain vanhalta ukolta, kun könöttää takapää pystyssä ja etutassut lattialla. Tyynyt ja muut vastaavat pehmeät esineet on sen suosikkeja.

Totesin jo kun Nuutti oli vielä ihan pentu, että tästä taitaa tulla todella oppivainen tyyppi. Ainakin sillä on mieletön taito yhdistellä asioita. Tästä esimerkkinä kännykän ääni. Aina kun puhelin soi, se tarkoittaa Nuutin mielestä, että nyt lähdetään ulos! Tämä tapa on tullut ilmeisesti siitä, että muutaman kerran kaveri on soittanut, että lähdetäänkö ulos koirien kanssa ja soiton jälkeen olemme siirtyneet pihalle.

Joten yksi + yksi = puhelin pärisee - Nuutti alkaa tärisee!

Tähän ei auta edes soittoäänen vaihtaminen, sillä meidän pieni ovela kekkulimme hoksaa jo toisen kerran jälkeen, että mamma taitaa yrittää kusettaa taas!

Toinen mielenkiintonen opittu seikka on se, että kun telkkarin panee päälle, Nuutti ryntää samantien sohvalle. Ja aivan sama onko se sekunti sitten ollut syvässä unessa, leikkimässä tai tekemässä muuta mielenkiintosta. Allekirjoittanut voisi tätä jo vähän hävetä...ihan kun mä nyt oisin joku sohvaperuna! ;) Sen verran ihanasta tapahtumasta näyttää olevan kuitenkin kyse, että Nuuttia ei pidättele mikään, kun näin käy...kerran sadassa vuodessa.

En tiedä mässyttääkö kaikki koirat heinää niin paljon kun Nuutti tai sitten se on ollut lammas toisessa elämässään (tästä on tosin todisteena myös kuva). Ainakaan meidän aikaisemmat koirat eivät mitään fanaattisia ruohon puputtajia ole olleet, mutta ehkä tämä on taas joku Nuutin juttu.

Se on muutenkin kova poika tunkemaan suuhunsa kaikkea. Tästä kivualiaana muistona mm. se, että lenkillä ollessamme Nuutti nappaa oksista, pensaista ymv. lehtiä, jos ne sattuu siinä nokan kohdalla sopivasti olemaan. Noh, sattuipa tuossa sitten vähän kettumaisempi tapaus kohdalle, meinaan takiainen. Oli oikeen mojovat pallukat siinä varressa ja eikös tä meidän hepuli-roope pomppassu ja nappas namupalat suuhunsa. No itkuhan siitä tuli ja kaverin kanssa voimakeinoin pidettiin Nuuttia paikallaan ja toinen nyppi takiaisia huulesta. Ei tainnu olla kivaa. Täytyy sanoa, että tämän tapauksen jälkeen on pomppiminenkin vähentynyt.

Ja korvat! Nuo ihanat lupsuttimet, meinaan ihmisen. Nuutilla on jonkinsortin korvafetissi, sillä kun korvaa on tarjolla, niin mikäs sen mukavampaa. Paljaat jalatkin on ihan mukavat, mutta korvat on kyllä parhaat palat. Ja siitä pienestä heiluvasta lehdestä on niin mukava vähän ottaa kiinni. Ja jos vähänkin naurat tai kiljahtelet, niin auta armias... LISÄÄKORVAATÄNNEHETI!

Eilen piti mennä katsomaan Nuutin kanssa miehen jalkapalloturnausta, sillä kunnon miesten tapaan, Nuutti on myös jalkapallo-fani. Ei sillä niin väliä, ketä siellä pelaa, kunhan isukki on paikalla ja pallo liikkuu. Ja välillä, kun oikeen hyvä mäihä käy, niin pääsee Nuuttikin pelaamaan. Maali ei ole vielä heilunut, mutta kuljetustaito hipoo jo huippua.

Ei kuitenkaan päästy paikalla katsomaan, sillä mulla sattui hammaslääkäri samaan aikaan. Paremmalla kertaa sitten. Lohdutukseksi mentiin Nuutin parhaan kaverin Vihman kanssa kuitenkin illalla koirapuistoon ja se jos mikä on mukavaa!

Nuutin kökötysasento


Lammas


Vihma ja Nuutti


Hei...mä tiedän kuka sä oot ja missä sä asut!


Lilliputti