Mies talossa

Isäntä se otti ja lähti seikkailemaan Etelä-karjalan metsiin lauantaina, joten me jäätiin Nuutin kanssa talonvahdeiksi. Nuutilla passaa vaan mennä tuo vahtihomma välillä vähän yli, kun täytyy ruveta haukahteleen jo keskellä yötä, jos jossain kuuluu rapsahdus tai sattuu heräämään kesken jännän unen.

Herkkä vahtivietti sillä ainakin tuntuu olevan. Jostain kuuluu "raps" tai muita ääniä, niin johan kuuluu "vfuh". Onneksi se jää kuitenkin siihen, eikä ala rätkyttään. Turhasta se ei hauku kyllä ikinä. Kop-kop-kop...tai ole ainakaan vielä haukkunut.

Meillä on täällä lähitienoilla oravia aika paljon ja pari tiettyä oravaa laukkaa talon seiniä pitkin aamu kuudesta lähtien (onneksi ei sentään joka aamu). Alussa nekin oli tosi epäilyttäviä tyyppejä, mutta kai Nuutti on tottunu jo siihen, että ne vajaamieliset penteleet hilluu ympäri seiniä...ja syö mätiä omenia. Vähemmästikin sekoo.



Ei täällä sen kummempia ole oikeastaan tapahtunutkaan, ilmatkin ollu niin ikäviä ettei hirveästi ole viittiny ulkonakaan seikkailla. Oli meillä kuitenkin torstaina Nuutin kanssa vehnätreffit tuossa läheisessä puistossa. Melkeen puolitoista tuntia ne jaksoi siellä ravata eli Nuutti, vehnäterrieri Pete ja mustaterrieri Aatu. On se vaan jännä huomata kuinka samalla tavalla saman rotuiset koirat leikkii keskenään. Toivottavasti nähdää vielä toistekin. Ei tullut eripuraakaan, vaikka kaikki olivatkin uroksia. Taitaa olla ikäkysymys, kun kukaan ei ollut yli vuotta vanha. Luulis tosin, että sen ikäsenä aletaan isotteleen, mutta ei ainakaan vielä ole merkkejä näkynyt.

Eilen kun kaverilla oli pitkä päivä töissä, niin hain Vihman meille kotihoitoon illaks. Siitäkös riemu repes, kun mamma tuli kotiin ja sillä olikin ylläri Nuutille, ite Vihmula. Kyllä ne jaksoi melkeen neljä tuntia putkeen riekkua, välillä erätauko ja sit jatkettiin taas. Käytiin me yhdessä lenkilläkin, eipä ole kahden koiran kanssa aikaisemmin tullut mentyä....haastava homma.

Tänään tehtiin vähän paperitöitä ja kateltiin samalla olympialaisia. Nuutti katsasti hommaa sohvalta ja mä järjestelin lattialla laskuja yms. kansioihin. Aikansa työtä seurattuaan Nuutti tais tulla tulokseen, että tossa hommassa tarvitaan tosimiehen apua. Eka muina miehinä loikoilemaan siihen lattialle ja heti kun silmät vältti, niin johan tyyppi pölli papereita itelleen. Ja sitten ruskeitten silmien tuijotus, et "mitä sä niuhoot oikeen, en mä mitään oo tehny!"




Hellyin ja annoin sille pari paperia silputtavaks. Täytyy kannustaa lasta, että se oppii itsevarmaks sitten isona poikana (...no sen puutteesta ei ole kyllä pelkoa). Hyvin homma näytti sujuvan, vaikka se kansion kulma edelleen vähän houkutti. Kielletty on aina parasta. Sama juttu, jos antaa kahdelle koiralle vaikka siankorvan. Ei se oma ole kuitenkaan yhtään niin hyvä kun se toisen, joten pakko vaania tilaisuutta, koska vois pölliä sen itelleen! Alla ilmainen paperisilppuri (pelkäksi paperisilppuriksi hankkiminen tosin maksaa)

Jos tästä vähän maistan...


Mums mums mums...että on hyvää!


Elä häiritte, homma on vielä pahasti kesken!


Patterit loppu