perjantai 8. elokuuta 2008

Sadepäivä

Sadepäivällä nyt tietysti ollaan sisällä mitä tulee koiran ulkona aktivointiin. Ja mutinoita voisi tietysti tulla siitä, että koiran omistajalla ei huonoa ilmaa voi ollakaan, mutta väitän sinnikäästi vastaan! Mua itseäni ei sade haittaa, sitä varten on olemassa erinäköistä kumiasua. Sisä- ja ulkoleikkeihin omat. Toisekseen, mikä sen mukavampaa kun raikas kesäsade. Syysilmojen sateet on jo vähän eri juttu, vaikken niitäkään inhoa. Se mudan määrä ei vaan oikein ole kiehtovaa. Täällä päin tuppaa menemään kävelytiet siihen kuntoon, että ikinä ei tiedä mitä kautta pääsee perille. Jotain kumivenettä vois tietysti kantaa mukana...

Meillä se on tä pienempi osapuoli, joka ei voi vettä sietää. Suihkussa se on ok, samoin järvessä tmv, mutta taivaalta tultuna...eieiei! Viimeksi sattui kotipuolessa niin, että 300 m ennen perille pääsyä alkoi taivaalta tiputtelemaan ja siinä vaiheessa, kun 20 pisaraa oli tippunut Herra Hienohelman päälle, alkoi raivokas pyristely kotia kohti: "Korvat kastuu, hyihyihyi! Nyt sitä vettä on jo niskassakin...ja voi että, nyt sitä valuu sinnekin!...pieni peppuli on ihan märkä, jos vähän viskasen, niin ehkä se sieltä lähtee" Tätä menoa kotiin asti. Sisälle päästyä se todellinen manaaja vasta iskeekin. Voi sitä raukkaa, joka Nuutin tielle sattuu... Se röhkimisen ja tempoilun määrä ei ole ihan vähäinen. No, ilmeisesti tämä on aika normaalia vehnäterrierin käyttäytymistä, huhuja olen ainakin kuullut.

Tänään kävin jo vähän vilkaisemassa, josko sille ostais jonkun sadetakin syksyksi. En hirveästi noista koiran vaatteista perusta, mutta EPÄILEN, että Nuutti kantaa niskassaan mielummin sellaista kuin märkää turkkia. Suihkun ja muiden kastumisten jälkeen nämä "manaaja-ilmiöt" tulevat myös esille. Meillä on jo patenttiratkaisu tähän: keittiön lattialle säkkituoli, siihen joku ruovittava peitto ja muut ovet kiinni. Jos näin ei tee, niin sohva on märkä alta aikayksiön. Jos osaan, niin laitan tän loppuun videon perinteisestä suihkuhepulista. Se ininä joka sieltä taustalta loppupuolella kuuluu en ole sitten minä vaan ilmeisesti joku yliluonnollinen äännähdys... eh.


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jessus mitä touhua! ;D Hyvä et sille säkkituolille tuli sit kuitenki tollasta hyödyllistä käyttöä...:)
-S

Anonyymi kirjoitti...

Ei tämä meidänkään pikku vehnis tule sateella ulos ollenkaan :D ulko-oven auetessa se laittaa nelijalkajarrutuksen päälle ja sellaisen "minähän en perkele tonne tule"- ilmeen. Tuollaisia hepuleita Hulda ei ole kyllä saanut, mutta toisaalta se ei ole melkein koskaan tosiaan ollut sadesäällä lenkillä. Ainoa hyvä puoli on, että jos ja kun Hudalle sitten tulee hätä, niin asiat tehdään kyllä nopeasti ja eikun takaisin sisälle!

Nuutti ja Henna kirjoitti...

Hyvä tietää ettei Nuutti ole ainoa laatuaan :D Ei mekään mennä ulos sateella vasta kun on pakko, mutta tänäkin kesänä on ollut kyllä niitä päiviä, kun on tihuttanu melkeen koko ajan. Sit on pakko uskaltautua ulos, vaikka se tietääkin 15 minuutin hypersuper sekoilu-kohtausta ;)