Muodikas uros

Paremmalla puolella ollaan taas viikkoa ja syksy menee suhisten eteenpäin. Tosi mahtavat ilmat on kyllä ollu viimeisten päivien aikana. Onneks on flunssakin jo parantumaan päin, niin on päässyt ulkoilemaan kunnolla. Tänään käytiin Nuutin kanssa pitempi lenkki iltaruuan päälle ja rupes ihan hikeä pukkaamaan, kun oli niin lämmintä. Nuutti tosin paineli kun pieni aropupu, mitä nyt ambulanssi vähän säikäytti, kun meni pillit vinkuen ohi.

Sunnuntaina tultiin takas kotipuolesta ja Nuutti oli ihan naatti kyseisen illan ja vielä seuraavan päivänkin. Ei se vieraammassa paikassa osaa nukkua päivisin vaan koko ajan täytyy valvoa, missä tyypit viilettää ja täytyykö mennä mukaan (yleensä täytyy). Aamullakin se heräili jo kuuden aikaan ja rupes kuuntelemaan ääniä. Kyllä se paikallaan makasi eikä inissy, mutta ei oikeen enää nukkunu sen jälkeen. Kotiin kun päästiin, niin simahti heti univelkojen vuoksi.

Meno oli ihan normaalia, mitä nyt käytiin metsässä juoksemassa. Helsingissä se ei ole niin itsestäänselvyys, että metsään voi mennä hengailemaan vaan sellanen täytyy erikseen etsiä. Sen lisäksi ihmisiä on vähän joka puolella, joten vapaana pitäminenkään ei ole ihan sama juttu. Ainoa joka tuolla takametsässä saattaa hiipiä vastaan on naapurin kissa tai hirvi. Molemmat aika epätodennäköisiä.

Eli mukavaa hupia, kyllä mamma katteli ylpeenä kun poika paineli keppi suussa elämänsä kyllyydestä sammaloiden keskellä. Välillä nokalleen alas kumparetta ja taas menoks. Väitän kyllä, että koira osaa nauraa. Tai ainakin vastaavan tunnetilan esittää.

Niin, ja oltiinhan me sitten siellä koirapuistossakin Vihman ja sen aikaisemassa jutussa mainitsemani amerikan akitan pennun kanssa. Matkalla puistoon muistin tietysti, että ainiin, se kamera... eli ei mulla kyseiseltä reissulta mitään kuvia nyt sitten olekaan. Ei taatusti ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun mokoma unohtuu matkasta. No mutta, oli se kuitenkin aika hupaisa tapaus. Aluksi pelkäsi Nuuttia, kun sehän paineli muitta mutkitta kattomaan, että mikä köntys se siinä lyllertää. Aika nopeasti ujous voitti ja sen jälkeen pikku Tuisku olikin Nuutista jo ihan haltioissaan. Kyllä ne jotain painin tapasta harrasti, vaikka Nuutilla lievä ylivoima olikin. Kyllä sekin meni silti tasotuksen vuoks aina välillä selälleen maahan ketarat ojossa, että pääsee toinenkin leikkimään sankaria.

Muuten oltiin aika paljon pihalla, heitettiin vähän frisbeetä ja syötiin äitin kukat ja kaikki makoisat lehdet jotka tielle osui. Alla muutama kuva viikonloppuvisiitiltä.

Nutikka ja Nelli( ...anteeks mitä sä sanoit?)

Omenapuunvartija


Kuvailisin makua hieman pyöreähköksi,
hedelmäiseksi, aavistuksen mausteiseksi...

Kotonahan ei sänkyyn pääse, joten vierasilla täytyy ottaa ilo irti koko sängystä. Heti kun silmä vältti, niin Nuutti hiippaili makuuhuoneeseen ja paineli petiin makaamaan. Että tuli pehmät unet. Aamuherätykset meni jokseenkin samaa kuviota...eteisestä vauhtia ja täysillä vatsan päälle HOPS, "oho, herätiks mä sut? No voin kai saman tien sit jäädä tähän kylkeen makaamaan..."

Rohmu

Jotta otsikon nimi tulee selväksi, niin alla on kuva sportti-Nuutista. Päätin sitten tilata netistä Nuutille syyssateiden suojaksi kumivermeet, jossa päällinen on vähän mukavampaa ainesta. Ehkä mä nyt saan sen ujutettua ulos, vaikka sieltä taivaalta vähän tihusteliskin.

Oot vaan kateellinen!

Että semmottis.