Mutta, nyt on taas erilaiset laittamiset, järjestelyt ja puunailut jääneet, kun hommasin itselleni sitkeämpääkin sitkeämmän syysflunssan. Pakko kyllä mainita, että on flunssasta eräs ollut hyvinkin innoissaan... Niitä ihania paperimässyjä joka paikassa, ihanaa silputa niitä salaa olkkarin lattialla! Kaikki erilaiset pöllimiset ja varastelut on muutenkin ihan Nuutin juttuja. Ja mikä sen parempaa, kun joku tulee perään ja koittaa ottaa pois. Meille tulevien vieraitten kengät on se suurin hekuman huippu. Yleensä ei mene 15 minuuttia kauempaa, kun on kenkä kuljetettu "pesälle".
Niin, flunssa alkaa jo helpottaa. Nuutin kannalta ikävä juttu, kun ei ole pystynyt käyttämään sitä niin paljon lenkeillä, kun ois ollu tarvis. Muulla tavoin olen koittanu vähän aktivoida sitä, vähän on hyppyytelty sisällä rakentamalla sohvatyynyistä esteitä, piilottelemalla juttuja ja ulkona on heitelty keppiä. Naapurin koiran kanssa on käyty puistossa leikkimässä ja vähän muidenkin koirien kanssa. En usko, että Nuutti hirveästi valittais, jos se osais puhua. Normaaliolosuhteissa koitan välttää sitä, että menen puistoon kököttämään liiaksi. Mä olen vaan sitä mieltä, että se ei ole ihan jokapäiväinen juttu. Mielummin pidän sen sellasena mieluisena asiana, jonne joskus mennään vaikka normi lenkin päätteeksi hetkeksi. Olen ehkä vainoharhainen, mutta oon muutenkin aika tarkka kenen kanssa mennään leikkimään. Jos jotenkin pystyn vaikuttamaan siihen, että tuleeko Nuutista rähisijä toisille uroksille, niin kyllä mä kaikkeni sen eteen myös teen.
Nuutti järjesti meille yllätyksen pari yötä sitten. Aamulla kun herättiin, niin miehen huoneen sohvalle oli päässy pikku lirut. Mietin että miten ihmeessä se nyt sinne on pissanut, kun ei Nuutti ole tehnyt tarpeitaan sisälle ainakaan neljään kuukauteen. Totesin, että varmaan oli jotenkin vahinko...yöllä nähny unta ja pissannu alleen...öööö. Noh, yksi yö välissä ja seuraavana yönä sama juttu. Okei, se ei voi olla enää vahinko. Nuutti on pikkusena pissiny sinne sohvalle eikä sitä nyt voinut pestä oikeen millään kokonaan. Eiköhän se haju siellä siis ole edelleen, mutta aika jännä, että vasta nyt teki sinne uudelleen. Mietin heti, että onkohan se jotenkin sairas, mutta ei se muuten yhtään enempää liruttele. Ja ennen nukkumaanmenoa pääsee aina iltapisuille ja aamulla kasilta ensimmäiseksi. Hmh, noh...nyt on sohva ainakin hyvin hajustettu. Roskiinhan se menee. Ei ollu mikään arvokalu, joten eipä tuo sinänsä haitanne, vaikka harmi onkin.
Mies on pitkän aikaan jo marissu, kun Nuutti ei näe otsatukkansa alta mitään. "Miksei niitä voi leikata lyhyeks?", kysyy ja minä koitan siihen jotain mutista, että kun ei vaan voi (keksikää mulle hyvä perustelu! :)). No joo, kaipa niitä vois lyhentää, mutta jos tulee näyttelyssä käytyä, niin en viitsi alkaa vielä ainakaan saksimaan. Se erikoisnäyttelyhän on nyt muutenkin jo kuukauden päästä. Kokeilin pinnejä, ei se ainakaan niistä näyttänyt kärsivän, vaikka siltä näyttääkin että haluaa sääliä ;) (Ja mieskin oli tyytyväinen)
Testasin vaan noita, en ole siis 24/h pitänyt, mutta hyvä tietää, että saa noilla karvat pois silmiltä. Ois hyvä kun ois niin pitkät, että vois letittää. Siihen taitaa tosin mennä vielä aikaa.
Ensi viikonloppuna mennää taas kotilaitumille ja moikkaan vanhempia ja siskoa. Nuutti pääsee paratiisiin, kun saa niin paljon huomiota ja taitaa olla yksi yllätyskin luvassa. Toivotaan ainakin niin. Jos aikataulut passaa yhteen, niin mennään yhtä amerikan akitan pentua kattomaan, Nuutti epäilemättä tykkää. Neidillä on tosin ikää vasta joku 10 viikkoa, mutta on kuulemma sitäkin sitkeempi tapaus...
Lopuksi pikkupikku video Nuutista ja menneiltä ajoilta. On se joskus kaaaaauan sitten ollu niiiin pieni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti