Takaisin luontoon

No onko vähän blogin päivittäminen taas jäänyt? -No on! On se silti mielessä ihan päivittäin, mutta odottelen ehkä turhan kauan fiilistä kirjottaa. Eihän sitä nyt tarvii mitään himopitkiä postauksia laittaa. Ehkä muutenkin olis parempi kirjottaa lyhyemmin ja useammin. Yritetään pistää korvan taakse...

Ollaan Nuutin kanssa kahdestaan kyläilemässä vanhempien luona. Käytiin sunnuntaina Haltialan metsissä samoilemassa koko perheen voimin ja oli niin mukavaa, että mulle tuli hirveä hinku maalle. Mikään ei ole koiran kanssa niin kivaa, kun painella puskia pitkin. Erityisen kivaa siitä tekee tietysti se, kun huomaa miten Nuutti nauttii siitä, kun saa hyppiä kaatuneiden puiden yli, riepotella keppejä, nuuhkia vähän peuran paskoota ja painella pää kolmantena jalkana.

Äsken tultiin juuri lähimetsästä takas. Löytyi vielä pari suppilovahveroakin, vaikka aika madonsyömiä suurin osa jo olikin. Saaliista viis, mukavaa oli kuitenkin. Alla olevat kuvat Haltialasta.

Etsi kuvasta pylly

JEP, se oli mun peba!

Lauantaina oltin Hyvinkäällä Vehnä- ja kerrynterriereiden erikoisnäyttelyssä. Sieltä ei ole kuvia, kun en jaksanu ottaa kameraa mukaan. Hulinaa riitti, Nuutti ei meinannu pysyä nahoissaan, kun oli niin paljon samannäköistä koiraa ympärillä. Pitää harjotella vähän kyllä vielä ihmispaljoudessa olemista. Ehkä se on sit vaan mentävä käveleen Helsingin keskustaan...tai ylipäätänsä jonnekin tapahtumaan. Pikkasen tuntuu poika ressaavan, jos on menoa ja meininkiä. Kehä meni niin ja näin. Punanen nauha sieltä tuli, mutta kuten odottaa saattoikin, sammakkojaloista tuli noottia. Ei se muutenkaan niin nätisti mennyt, kun jossain aikaisemassa näyttelyssä, mutta sehän on mun moka. Noh, nyt pidetään taukoa ja annetaan koiran kasvaa, katsotaan mihin jalat kehittyy, ja jos ei kehity, niin ei siinäkään sit mitään. Joku kiva harrastus ois nasta saada... ehdotuksia otetaan vastaan. Ehkä tollanen toimeliaampi ois muutenkin Nuutin mieleen enemmän, joku missä vois vaikka nenua käyttää. Pittää miettiä.

Oli aamulla taas mukava herätys, kun vanhemmat lähti töihin puol seiska ja itse nukuin vielä. Nuutti kuvitteli itsestään taas liikoja ja hyppäs suoraan mahan päälle, ilmeisesti aikeenaan saada emäntä liikkeelle myös. Ihan kiva herätys, mutta en mä vielä siihen aikaan jaksanu nousta. Puol ysiltä annoin sit luvan tulla uudestaan ja sekunnissa oli sänky koiraa täynnä. Aika ovela kaveri kyllä muutenkin. Isä oli kuulemma noussu joskus yöllä ylös, käynyt kai vessassa. Sillä aikaa tä ninja oli hiipiny niiden sänkyyn, ja kun isukki palas takas, niin eikös Nuutti maannu levällään patjalla. Ei mikään turha jätkä.

Kotona sillä on monta lempinukkumapaikkaa, niistäkin vois joskus ottaa kuvia. Annettiin Nuutille oma tyyny, kun se tuntuu tykkäävän nojailla kaikkeen. Hyvin on otettu vastaan.

Isoakin poikaa joskus väsyttää

Ja muakin sen verran, että painelen seuraavaks kahville.