Syys-Nuutti

Meikällä on suurin mela...ja boltsi kans

No onpas taas vierähtänyt luvattoman kauan aikaa viimeisestä. Nuutti sai tänään uuden lookin tai sanotaan, että siitä muotoutui vähän enemmän vehnäterrierin näköinen, kun kasvattaja kävi trimmaamassa sen komeaksi pojaksi (kiitos siitä vielä kerran!). Lauantaina olis Nuutilla toinen näyttely Tuomarinkartanossa ja sitä varten piti poikaa vähän siistiä.

Eipä hirveesti olla näyttelyissä vielä käyty, joten ne on aina vähän jänniä paikkoja, kun ei tiiä mitä Nuutti tykkää vai tykkääkö ollenkaan. Onhan se kiva, jos Nuutti jotenkin sijoittuu, mutta täytyy sanoa, että tärkeämpää mulle on kyllä tässä vaiheessa miten se siellä käyttäytyy. Itse en oo mikään kehäkettu ja tasan yhden kerran olen siellä vasta ollut, mutta pakko kai se on jostain aloittaa. Kai tämäkin on jonkinlaista itsensä ylittämistä, kun mulla ei sinänsä ole hirveästi haluja olla huomion keskipisteenä... tai kai se koira siinä se tärkein keskipiste on, mutta saa se esittäjäkin siinä osansa. Tai sitten vaan kuvittelen! :P Toisaalta...itse kun miettii, niin kyllähän niitä koiria enemmän tarkkailee, kun itse esittäjää...hmmm..

Mua on ihmetyttänyt yksi asia. Nimittäin jostain kummasta tänne sikiää siilejä. Niitä tuntuu olevan joka paikassa. Viimeisin löytyi koirapuistosta. Kai se oli joku itsemurhakandidaatti, mutta päätin kuitenkin koirien tassujen vuoksi sotkea sen suunnitelmat. Mutta milläs otat siilin talteen, kun se pullistelee itsensä piikkipalloksi? Hmm...fiksuna kävin hakemassa mehukattipullon puolikkasta tehdyn kakkalapion ja rupesin ujuttamaan sitä siihen. En tiiä kummasta siili tykkäs enemmän pahaa, siitä että häiritsin sen rauhaa vai tungin sille paskasta lapiota suuhun. Tosin...en oo ihan varma yritinkö mennä etu- vai takapäästä sisään. Tuloksena kuitenkin oli sähisevä siili lapiossa ja olin aivan varma, että jos se tuosta ponnistaa, niin hyppää suoraan silmille. Kai se sitten oli se kuuluisa kiroileva siili.

Meillä päin on todella paljon koiria ja vaikka suurin osa on peruskoulutettuja ja kilttejä, niin kyllä välillä saa kauhulla katsella millasia torpedoja teillä kulkee. Ihme juttu, että ihmiset ottaa koiria, joita ei osaa hallita tai kykene kouluttamaan rodun vaatimalla tavalla. Kyllä täällä aika paljon saa olla naama vääränä ja tarkkana, kun koiraa ulkoiluttaa. Vähän turhan usein tulee vastaan niitä, joilla on vähintään 50 kg hihnan päässä puskemassa suoraan kohti. Ei siinä mitään, siinähän venyttelet jäseniäs, mutta ei se kovin reilua ole, että ne päälle tunkee. Viimeisimpänä tuli vastaan vanhempi pariskunta, jolla oli jonkinsortin mastiffi. Äijä paineli maha pystyssä ja pienikokoisempi nainen piteli koiraa kaksin käsin. Siihen ne jäivät jumittamaan tien poskeen. Piti taas miettiä, että tarviiko tässä kättä pitempää, jos se tulee sieltä päälle. Ei mulla mitään koiria vastaan ole, päinvastoin, nehän on maailman parhaita olentoja, mutta siinä vaiheessa kun meidän Nutikkaa uhataan, niin kyllä sitä muuttuu aggressiiviseks tiikeriemoks. No, lähestyin pariskuntaa ja koira veti kohti. Pakko oli pysähtyä ja kysyä, että pystytkö pitämään sitä koiraas? Siinä vaiheessa ukko päätti, että kai sitä eukkoa on pakko auttaa. Ihme touhua.

Sitten on erikseen tietysti nämä tapaukset, jotka ottaa koiran syliinsä, kun täytyy mennä muiden ohi. Siitähän se rähjääjä varmaan paraneekin, kun pistetään kainaloon ja annetaan vähän henkistä tukea. Ihme touhua.

Entäs ne, jotka pitää koiraa vapaana, vaikkei ne ole edes hallinnassa? Kai sitä saa hullun maineen otsaan, kun pitää ruveta karjumaan, jos vieras koira tulee kohti. On se ainakin tähän asti tehonnut. Ihmeen harva koiran omistaja puolustaa omaa koiraansa...eikä sillä ole mun mielestä väliä tietääkö luokse tulevan koiran olevan kiltti vai ei. Ymmärrän toki sen pointin, että kaikki ei vaan kehtaa sitä perkelettä huutaa. Mutta joka tapauksessa: ihme touhua.

Lupaamiani hevostelukuvia on alla muutama. Kuvanlaatu ei ole paras mahdollinen, sillä kamerana toimi puhelin. Toivottavasti saan otettua näyttelystä muutamia, jotka voin lisätä tänne. Kamera kun ei oo mikään idiootivarma vehje, pitäis varmaan harkita uuden ostamista. Mutta jepa, viikonloppuja!

Vähän ujostuttaa...miks se haistelee mua? Onkohan dödö pettäny?


No joo hei, kyl mäkin tykkää susta


Eli...miten ois, lähetäänkö painimaan?